Ryhdyin yksioikoisuuden dieetille

Ryhdyin yksioikoisuuden dieetille

Chimamanda Adichie kannustaa ajatuksia herättävässä TED puheessaan* etsimään tarinoita, monenlaisia näkökulmia samaan asiaan ja puhumaan asioista useista näkövinkkeleistä. Hätkähdin, kun hänen esimerkeistään tajusin, että minun ensisijainen tarina nigerialaisista on sähköpostikiertokirjeiden huijaustarina. Minulla on kyllä nigerialainen kollega, joka on tuonut täysin toisenlaisen tarinan – mutta miten helposti se hukkuu yksittäisen ihmisen tarinana tuon paljon toistetun huijauskiertokirjeen alle! Tukehtuu. Pienentyy. Suorastaan mitätöityy… Päätin panna pystyyn entistä tietoisemmin ”yksioikoisuuden ja yksipuolisuuden dieetin”.

·       En usko ensimmäistä mielikuvaa, joka mieleen tulee, vaan lähden miettimään, mistä ihmeestä minulle tuollainen ajatus tulee ensimmäisenä mieleen. Sieltähän taitaa yksipuolisen yleistyksen peikko pilkistellä…

·       Kyseenalaistan kaikki luokittelut ja jutut, jotka kertovat vain yhden puolen asiasta, eivätkä välttämättä edes kerro kenen näkökannalta asiat esitetään.

·       Haen muitakin näkökulmia, etsin lisää tietoa, kysyn erilaisilta ihmisiltä kokemuksia.

·       En jumitu omaan totuuteeni, vaan olen utelias, haluan oppia!

Onkohan tämä yhtä vaikea toteuttaa kuin karkkilakko makeisriippuvaiselle?

Lukufriikkinä olen perinteisesti hakenut uusia näkökulmia kirjallisuudesta. Uusia maisemia nigerialaiseen elämään tarjoaa tällä hetkellä Chimamandan novellikokoelma Huominen on liian kaukana. (Miten paljon nimi voi kertoa!?) Dokumentit ovat myös loistavia ikkunoita toisenlaisiin todellisuuksiin. Hyvä elokuvia pakottaa tai antaa mahdollisuuden katsoa elämää toisin silmin. Ja ihmiset! He ovat eläviä tietolähteitä, oman elämänsä (niin muodikkaita) kokemusasiantuntijoita. Niin kuin vaikka yläkerrassani asuva espanjalainen nainen, jonka kautta pääsen aivan eri tavalla käsitykseen siitä, millaista on elää Espanjassa taloudellisen kriisin keskellä, kun nuorisotyöttömyys lähentelee 60%. Ei tarvitse myöskään lähteä kauaksi kokemaan erilaisia juhlia. Suomi on erilaisten seurojen luvattu maa, ystävyysseurojakin on kymmenittäin, ja ne järjestävät paljon kiinnostavia tapahtumia – Miten olisi esimerkiksi Suomi-Intia –seuran Diwali –juhla eli valon juhla Tikkurilassa? Ja niin edelleen.

Täytyy altistua! Vaikka voi käydä niin, että joutuu argentiinalaista tangoa osaamattomana mukaan tanssiin… Sittenpä on taas opittu jotain uutta!

 *(http://www.ted.com/talks/chimamanda_adichie_the_danger_of_a_single_story.html)